tiistai 19. syyskuuta 2017

Unissakävelijä

Pidän joitain kirjoja elämässäni eräänlaisina pelastusrenkaina. Kirjoina, joiden sisältöön voi tietyllä tavalla aina luottaa, vaikka ei olisikaan jotakin teosta vielä koskaan aikaisemmin edes vannut. Toisin sanoen, omia suosikkikirjailijoita, joilla luottaa olevan aina taito hyppysissään kirja kirjan jälkeen.

Itselleni muiden muassa yksi ainainen suosikki on Mary Higgins Clark. Tuo 89-vuotias supertäti, joka vuosi vuoden jälkeen on saanut tuotettua tiiviiseen tahtiin kirjoja, jotka pitävät otteessaan ja joista ei tahtoisi otettaan irti päästää, kun kerran kiinni takertuu. Luotan hänen kirjoistaan aina löytyvän sen jokin, joka pitää pinnalla halki tarinan.


Luin juuri hänen teoksensa "Unissakävelijä" jonka vastikään hankin omaan hyllyyni. Kirja on alkuperäisnimeltään "I heard that song before" ja sen suomennos sai hieman miettimään. Kirjan luettuani nimittäin tuli tunne, että sen hienovaraudessaan hieno alkuperäisnimi on suomennoksessa läjäytetty lattiaan ja kalautettu kengänkärjellä päälle.

Teoksen alkuperäinen nimi kätkeytyy tarinaan ripoteltuna, johdattaen kohti päämääräänsä kuin leivänmurusia seuraten. Suomennoksessa mielikuvituksella ei ole ollut töitä, kun leivänmurut on liiskattu ja maaliviiva sutaistu suoraan niiden päälle.

Itse tarina oli tuttua Higgins Clarkia, pitäen kiinni juonessa. Kirja ei kuitenkaan omasta mielestäni ole hänen parhaimpiaan, mutta luotetun hyvä lukukokemus. Hänen teoksissaan on aina juoni ja joka saa seuraamaan sivua toisensa perään, viimeistä vimmatusti vartoen - eikä suinkaan siksi, että kirjasta pääsisi pian eroon, vaan jotta rutistuksessaan pitävä juoni hellittäisi ja saisi taas hengittää! :)

Hieman kevyempää, suorastaan höyhenen kevyttä, lukemista on puolestaan teos, joka poikkeaa hyvinkin paljon niin kovin rakastamistani jännityskirjoista, joita aina yleensä ahmin kuin possu pullaa.

Pidän elämässä hyvin yksinkertaisista asioista ja monista pienistä sellaisista saan aidointa ja puhtainta ilon tunnetta. Auringonpaisteesta kirkkaalla taivaalla, nukkumaan käymisestä puhtaisiin lakanoihin, takkatulen lämmöstä, kynttilävalosta, koiran rauhallisesta nukkumisesta, viiksikarva välillä väpättäen. Pysähdyn ohikiitäviin hetkiin ja mietin kaikkea ympärilläni näkyvää, kuuluvaa ja tuntuvaa.

Olinkin siis iloinen myös siitä, kun silmiini osui houkuttelevan oloinen kirja, joka kantaa nimeä "positiivisen elämän maustehylly". Kirjan on koonnut Juhani Töytäri, joka on jo vuosia pitänyt ajatusten aamiainen-sähköpostijulkaisua.


Kirja oli kokonaisuudeltaan kuin pientä pilvenhattaraa. Ajatuksellista ja samalla niin keveää ja kaunista. Se sai hymyilemään, ajattelemaan ja pysähtymään. Arvostamaan entistä enemmän sitä, että osaa tuntea pyyteetöntä iloa ja tyytyväisyyttä pienistä asioista elämässään - toisin sanoen, arvostaa arvostamisen taitoa.

Suosittelen tätä kirjaa mielelläni kaikille!

3 kommenttia:

  1. Kiva kun kävit blogissani, tulin vastavierailulle!
    Sulla on kiva blogi! Ihania luontokuvia, ja kirjapostaukset kiinnostaa. Nautin lukemisesta ja kirjavinkit on tervetulleita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kun olet tullut vastavierailulle! :) Itsekin tykkään kovasti lukea kirjablogeja, joista saa aina uusia lukuvinkkejä oman korvan taakse :)

      Poista
  2. Tykkään Mary Higgins Clarkin kirjoista! Tätä en ole vielä kuitenkaan lukenut.

    VastaaPoista