Kauhistuttavan kepeää kauhua

Kun jokin aika sitten satuin nappaamaan kirjakaupasta mukaani Peter Jamesin teoksen Kirottu talo ja sen luettuani toteamaan nauttineeni mitä upeimman kauhuteoksen, sain inspiraation lukea lisää kauhua. Siinä missä Kirottu talo oli oikeaa kauhujen aatelia, joka vikkelästi veteli lukijaansa oikeista naruista, saadakseen ihon kiipeämään kutkuttavasti kananalihalle ja kurkkimaan turvallisessa kotiympäristössä vapisten olan ylitse, ei sittemmin lukemani kauhut ole kauhunvärinöitä kohottaneet.

Stephen Kingin "Herääminen" ja Joe Hillin "Sydämen muotoinen rasia" tarttuivat matkaani kirjaston hyllyltä, kun etsin sopivan kutkuttavaa lukemista kauhunjanooni.

Kauhumaisia kutitteluja ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa raapia, sillä niitä ei yksinkertaisesti tullut. Tarinat itsessään olivat mielenkiintoiset ja niiden matkassa mukavasti körötteli kuin karavaanari kesäkaduilla konsanaan, mutta kaipaamiani kauhuntuntemuksia ne eivät vain saaneet heräämään.

Haaveilen hetkestä, jolloin eteeni tulee toinen Kirotun talon tapainen teos, joka saa sydämen sykkimään astetta sutjakkaammin ja pystyttämään ihokarvat pinkeinä pystyriviin.